New York

Vielä ajattelin päivittää blogia. Pariin viime viikkoon on mahtunut synttärijuhlat ja New Yorkin matka. Synttäreille järjestettiin ulkoilmapelejä, kuten saappaanheitto ja katukiekko. Oli hauska nähdä miten vieraat innostuivat saappaanheitosta ja näinkin paljon uusia heittotyylejä :) Itse nautin katukiekon pelailusta ja aloinkin miettimään sählyn pelaamista tulevaisuudessa. Saa nähdä. Kaikessa tohinassa sain kanssapelaajan kyynärpäästä poskeen, mutta pienen kivun ja järkytyksen lisäksi ei onneksi käynyt kummemmin. Pelailun jälkeen grillailimme ja yllättäen katsoimme jääkiekkoa... Oli mukava saada vielä kaikki kaverit koolle ennen lähtöä.

Synttärilahjaksi sain siis Stevelta matkan New Yorkiin ja lähdimme viime perjantai-aamuna matkaan Steven ja Steven ystävän Salimin kanssa. Automatka kesti noin kahdeksan tuntia. Rajanylitys oli minun osalta vaikeampaa kuin osasin odottaa. Meidät pysäytettiin ja meidän piti mennä sisälle täyttelemään kaavakkeita ja vastailemaan kysymyksiin. Stevellä ja Salimilla tuskin olisi muuten ongelmaa ollut, mutta minä satuin olemaan matkassa mukana. Täti, jonka kanssa keskustelin sisällä, oli aika tosi tiukka. Onneksi olin tajunnut tulostaa lentotietoni Montrealista Frankfurtiin, koska muuten en olisi kuulemma saanut tulla USA: n puolelle. Lisäksi minulta otettiin sormenjäljet ja valokuva ennenkuin saatiin jatkaa matkaa. Olin hieman huolissani takaisintulosta. Pelkäsin, että mua ei päästetä enää takaisin Kanadaan, mutta se sujuikin ilman mitään ongelmia. Ilmeisesti USA: n puolelle meno on aina vähän haastellista.

New Yorkiin saavuttuamme päädyimme ruuhkaan ja istuimme autossa varmaan ylimääräisen tunnin ennen kuin pääsimme hotellille. Kaiken lisäksi eksyimme kaupungissa, mutta pienen seikkailun jälkeen löysimme perille.Olin aika innoissani, kun ensimmäistä kertaa näin kaupungin silhuetin kauempaa. Oli aika mahtava tunne olla oikeasti New Yorkissa :) Illalla rentouduimme vähän aikaa ja lähdimme sitten seikkailemaan metrolipun kanssa. Päätimme mennä Top of The Rock tasanteelle katselemaan kaupunkia yläilmoista. Valitettavasti sinä iltana oli hieman sumuista, mutta näky oli silti vaikuttava.

Tuolta kuvasta näkyvä valoilmiö on Times Square, jonne suuntasimme seuraavaksi. Time Square oli yhtä ihmeellinen kuin olin kuvitellutkin, mutta ei varmasti sovi epileptikoille tai migreenistä kärsiville ihmisille. Hauskinta Time Squarella oli nainen, jolla oli hihnassa vuohi. Vähän aikaa piti tuijottaa, että uskoimme, että kyseessä oli oikeasti vuohi. New Yorkissa kaikki on näköjään mahdollista.

Perjantai-iltana kävimme vielä illallisella ja hieman katsastamassa New Yorkin yöelämää. Halusin kuitenkin herätä ajoissa seuraavana aamuna, sillä aikaa ei ollut tuhlattavaksi.

Lauantaina kävelimme todella paljon! Aamiasen jälkeen seikkailimme Central Parkissa, joka oli isompi kuin koskaan osasin kuvitellakaan. Sää onneksi suosi meitä lauantaina ja puisto oli todella kaunis ja vihreä. Lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja auringonottajia riitti. Olisin voinut viettää siellä kokonaisen päivän piknikillä ja hyvän kirjan parissa.

Central Parkista suuntasimme vilkaisemaan Brooklynin siltaa ja sieltä jatkoimme matkaa katsomaan 9/11 jälkeisiä uudelleenrakennusoperaatioita. Oli aika uskomatonta kuvitella kaikkea sitä tuhoa, mitä silloin terrosti-iskut saivat varmasti aikaan. Nyt alue näytti ihan siistiltä rakennustyömaalta. Sieltä jatkoimme kävelyä financial district alueelle ja Wall Streetille. Mielestäni Wall Street ei ollut mitenkään ihmeellinen. Siellä oli myös ns. Charging Bull patsas, joka symboloi agressiivista taloudellista optimismia ja menestystä. Jostain syystä en ollut koskaan kuullutkaan moisesta patsaasta, vaikka se on ilmeisesti suosittu turistien keskuudessa.

 

Minä, Salim ja Charging Bull

Täältä matka jatkui edelleen Staten Island lautalle, joka kuljettaa ihmisiä ilmaiseksi Manhattanilta Staten Islandiin ja takaisin. Lautalta näkee myös vapauden patsaan aika hyvin, vaikka olin toivonut lautan menevän hieman lähempää.

Kaiken tämän jälkeen jalat olivat aika heikkona ja suuntasimme Chinatownin kautta Little Italyyn illalliselle ja sen jälkeen hotellille päiväunille. Tuntui, että olimme nähneet aika paljon yhden päivän aikana ja olin tyytyväinen. Kauneusunien jälkeen lähdimme sateeseen etsimään hyvää yökerhoa ja aikamme kyseltyämme löysimmekin hyvän paikan. Oli hauska juoksennella Manhattanin katuja korkkareissa :) Olo oli ihan kuin Sex and the City tv-sarjasta.

Sunnuntaina lähdimme puolen päivän aikoihin ajelemaan takaisin kotiin. Nyt voin taas lisätä uuden maan listaani paikoista, jossa olen ajanut. Perille päästyämme olimme todella väsyneitä kaikesta seikkailuista ja vähistä yöunista, mutta kyllä se oli sen arvoista!

Nyt aika täällä alkaa olemaan todella vähissä. Ensi viikonloppu tulee olemaan kiireinen, sillä pitäisi ehtiä illallistaa perheen kanssa, osallistua Steven veljen järjestämiin jääkiekkojuhliin/mun läksiäisiin ja lisäksi sukulaisnainen kutsui meitä vielä sunnuntaina illalliselle tapaamaan hänen vanhempiaan. Lisäksi yhdet yllätyssynttärit pitäisi mahduttaa jonnekin. Olen alkanut pikkuhiljaa pakkailemaan ja totuttelemaan ajatukseen lähdöstä. Maanantaina sitten suuntaan Montrealin lentoasemalle ja edessä on 7-8 tunnin lento Frankfurtiin, jossa joudun viettämään yhden päivän ja yön ennenkuin pääsen Ryanairin lennolle. Viikon päästä olenkin sitten jo Tampereella.

Kiitos blogin uskollisille lukijoille, kun olette jakaneet osan matkastani!

Over and out.

Pääsiäisen viettoa ja viimeisiä suunnitelmia

Pahoitteluni blogin lukijoille laiskuudestani! Mitä lähemmäksi kotiintulo tulee sitä vähemmän blogin kirjoittamisessa tuntuu olevan järkeä. Rakas siskoni lähetti kirjeen ja muistutteli myös blogin päivityksestä :) Kiitokset Virpille myös salmiakista!

Tasan kolmen viikon päästä on lähdön hetki. Hieman tuntuu omituiselta ajatella sitä tai oikeastaan tajuta sitä tosiasiaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että on kotiinpaluun aika ja on ihanaa ajatella "omien" ihmisten näkemistä ja sitä tunnetta, että tulee täydellisesti ymmärretyksi omalla äidinkielellään. Voisin tosin hypätä yli hyvästien jättämisen ja itse matkustamisosion.

Tässä välissä on kuitenkin tiedossa vielä ohjelmaa. Steven ja mun synttärit on peräkkäisinä päivinä ensi viikonloppuna, joten täytynee järjestää jonkinlaista juhlimista. En tiedä vielä mitä aiotaan tehdä, mutta ainakin vietetään aikaa ystävien kanssa. Lisäksi suunnitelmissa olisi vielä New Yorkin matka, sillä olen kuitenkin sen verran lähellä, että olisi järkeä käydä siellä. Tehdään varmaan muutaman päivän autoreissu. Steven serkku kutsui meitä myös Torontoon, joten saatamme ajella sitä kautta. Haluaisin lisäksi nähdä Niagaran putoukset, joten saa nähdä minkälaisen reissun saamme aikaiseksi.

Täällä pääsiäisen aika on ollut hieman erilaista kuin kotona. Perjantaina halusin vihdoinkin katsoa The Passion of the Christ -elokuvan. En ole uskaltanut katsoa sitä yksin, koska olin kuullut juttuja elokuvan raakuudesta. Piilouduinkin Steven taakse ruoskintakohtauksien ja ristiinnaulitsemisosion ajaksi. Mielestäni elokuva oli kuitenkin hyvä ja laittoi taas kunnolla ajattelemaan, minkä vuoksi pääsiäistä oikein vietetään. Lauantaina leivoimme Steven äidille juustokakkua synttärilahjaksi ja menimme heille iltaa istumaan. Sunnuntaiaamuna menimme yhdessä perheen kanssa aamiaiselle irlantilaiseen pubiin ja sen jälkeen pääsiäiskirkkoon. Messu oli aika pitkä suuresta osallistujamäärästä johtuen. Edelleen ihmettelin veden pirskottamisia ja suitsukkeiden polttamista ja kyselin Steven äidiltä eri rituaalien merkityksiä. Eniten ihmetytti ehtoollisen nopeus. Katolisessa messussa ehtoollisella saa ainoastaan leipää, sillä viinin juominen samasta pikarista ei ilmeisesti ole tarpeeksi hygienistä ihmisten mielestä. Itse kyllä jäin kaipaamaan ehtoollisviiniä. Oma ehtoollisosuus oli ohi parissa sekunnissa ja mielestäni se oli turhan nopeatempoista. Eilen illalla menimme Steven enon luokse illalliselle ja tapasimme pitkästä aikaa muuta sukua. Heillä on kyllä hyvä huumorintaju ja ilta meni nauraessa heidän jutuilleen. Ensimmäistä kertaa huomasin, että heidän nopeatempoinen keskustelutapansa ei haitannut kauheasti. En ehkä ihan kaikkea täydellisesti ymmärtänyt tai vieläkään osannut huudella väliin omia kommenttejani, mutta pysyin kuitenkin aika hyvin kärryillä, eikä aivoni väsyneet aivan yhtä nopeasti kuin ennen :) No jonkinlaista kehitystä sekin.

Töistä sen verran, että olen ollut nyt useammin auttelemassa pienen Augusto-vauvan hoitamisessa sillä aikaa, kun äiti yrittää työstää tohtorintutkintoaan. On tuntunut mukavalta olla aktiivisempi ja käydä enemmän töissä. Kaipailenkin jonkinlaista rutiinia, jotta saisin enemmän aikaiseksi. Ehkä ensi kesänä olen taas eri mieltä kun herätyskello soi joka aamu. Kesätöistä ei ole kuulunut vielä mitään, mutta toivon todella, että jotain löytyy. Jos ei oman alan töitä, niin voihan sitä aina mennä vaikka Keskiselle vähäksi aikaa.

Maaliskuu maata näyttää

Täällä on kevättä rinnassa! Lunta on tuskin missään ja monesti on yli kymmenen astetta lämmintä :) Nyt kaipailen mun kevätvaatteita, jotka on varastoituna jossain Alavudella. Tulevana viikonloppuna on St. Patrick's Day ja toivon, että voitaisiin viettää se ulkona piknikillä, kuten kolme vuotta sitten Galwayssa. Saa nähdä. Huomenna menen St. Urhon juhlaan, mikä on Suomi-Kanada seuran järjestämä tilaisuus vastapainoksi St. Patrickille. En ole ihan varma mitä siellä on ohjelmassa, mutta tapaamani äidin sukulainen ehdotti, että menisimme sinne, joten käydään katsomassa.

Kävimme perinteisellä sugar shack aamiaisella ja se oli mukava kokemus. Sukulaisperhe haki meidät eräänä lauantaiaamuna kyytiin ja ajelimme tunnin päähän maaseudulle. Ateria tarjoiltiin ladon näköisessä hyvin maalaishenkisessä talossa. Tällaisten maalaistalojen läheisyydessä valutetaan vaahterasiirappia puista, jonka jälkeen siirappia keitellään pitkän aikaa lopulliseen muotoonsa. Valitettavasti emme päässeet näkemään puita sillä polku ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Ateria sen sijaan oli maittava ja erittäin sokerinen, kuten arvata saattaa. Jälkiruokia oli mielestäni hieman liikaakin, sillä ensin saimme pannukakkuja, jonka jälkeen söimme ns. sokeripiirakkaa (mikä oli aivan mahtavaa!) ja lopuksi vaahterasiirappia lumella. Sokeriannostus tuli ainakin täyteen. Sukulaiset olivat mukavia, tosin tämä äidin sukulainen oli selvästi perinut jotain suomalaista, sillä hän ei ollut kauhean puhelias. Suomea hän ei osannut oikein puhua muutamia sanoja lukuunottamatta. Oli kuitenkin mukava tavata heitä ja hekin tuntuivat olevan halukkaita näyttämään meille uusia paikkoja. Ajelimme myös Montobello nimiseen kylään, missä on iso hirsipuinen hotelli. Se oli varmaan hienoin hotelli, minkä olen nähnyt ja todella iso. Erikoista oli se, että se rakennettiin neljässä kuukaudessa. Lisäksi luin kertomuksen suomalaisesta miehestä, joka oli mennyt sinne ranskankieliselle alueelle opettamaan 800 miehelle miten hirsiä tehdään, vaikka ei juurikaan osannut kieltä. Mukavaa nähdä suomalaista osaamista. Laitan vielä nettiosoiteen, jos haluatte nähdä tarkemmin minkälainen lukaali on kyseessä.
http://www.fairmont.com/montebello

Olen asustellut omassa kämpässä nyt pari viikkoa ja täällä on ihan mukavaa. Kämppikset on tosi reiluja ja ne haluaa oikeasti olla tekemisissä ja tehdä asioita yhdessä. Itsellä on hieman taipumusta olla omissa oloissaan, mutta tämä tuo mukavaa vaihtelua. Eilen esimerkiksi pojat tekivät runsaasti salaattia ja kutsuivat mut lounaalle :) Täytynee itsekin kokkailla vaikka illallista joku kerta.

Kotiinpaluu on pian edessä. Jäljellä on enää puolitoista kuukautta täällä oloa. Toisaalta odotan innolla sitä, että näkee omaa perhettä ja ystäviä, mutta lähteminen on aina vähän haikeaakin. Jälkeen jää taas joukko ihmisiä, joihin on ehtinyt tutustua. Osa heistä on luvannut tulla käymään Suomessa varsinkin, jos Steve saa koulupaikan.

Nyt täytyy lähteä hieman happihypylle nauttimaan keväästä!

Uusia aktiviteetteja

Hups hups. Onpa taas aika vierähtänyt edellisestä tekstistä. Välissä on ollut häiden juhlintaa ja ystävänpäivän viettoa. Häissä olimme Cornwallin pikkukaupungissa, joka on pari tunnin päässä Ottawasta. Steven serkku oli aikaisemmin jo mennyt naimisiin Dominikaanisessa tasavallassa, mutta he järjestivät vielä häävastaanoton täällä päässä. Häävastaanotto ei ollut ihan samanlainen kuin Suomessa. Ruokaa ja hääkakkua ei painotettu juuri ollenkaan sillä buffetti oli vasta klo. 11 illalla ja hääkakkua en tullut edes syöneeksi. Tanssimista riitti sen sijaan paljon, mutta ei sitä perinteistä paritanssia mitä meillä, vaan rock'n rollia. Ehkä häävastaanotto oli erilainen siksi, kun varsinaiset häät oli juhlittu jo aikaisemmin. Mukavaa oli joka tapauksessa. Ystävänpäivänä Steve kokkaili illallista ja kävimme kanaalilla luistelemassa. Kanaalilla sattui olemaan bileet, jossa muutama taitoluistelija tanssi muusikin tahtiin luistimet jalassa. Se oli aika hienoa! Lisäksi he tanssittivat ympäröivää yleisöä. Myöhemmin kuulimme, että heillä ei ollut huvilupaa ja viranomaiset olivat potkineet taitoluistelijat pois jäältä. Ystävänpäivälahjaksi Steve lupasi viedä mut swing-tanssitunnille jo olin todella onnessani. Viime lauantaina kävimmekin aloittelijoiden tunnilla. Stevella oli hieman hankaluuksia askelten kanssa, mutta loppuvaiheessa sujui jo aika hyvin. Itsellä tanssiminen on ennestään tuttua, joten askelten omaksuminen ei ollut kovin vaikeaa. Lopputunnista oli vapaata tanssimista ja hain tanssimaan erästä vanhempaa miestä, joka näytti hieman yksinäiseltä. Oli hauska ilahduttaa jotakuta niin paljon ja hän osasi opettaa vielä uusia askeleitakin.

Töiden suhteen sen verran, että käyn auttelemassa kahdessa italialaisessa perheessä, koska siitä kolmannesta perheestä ei enää koskaan kuulunut mitään. Koska töitä ei ole kovinkaan paljon lähetin sähköpostia Ottawa Missiolle, joka ylläpitää suojaa kodittomille ja ruokkii heitä. Ajattelin, että voisin käydä sielä auttelemassa vaikka päivän pari viikossa. Vielä ei ole kuulunut mitään takaisin. Lisäksi kävin eilen vaihteeksi kirkossa ja kaksi ystävällistä mummua kutsuivat mut kirkkokahville toimituksen jälkeen. Olin ilmeisesti näyttänyt hieman eksyneeltä lappujeni kanssa, kun yritin seurata jumalanpalveluksen kulkua ja he päättelivät että en ole kovinkaan montaa kertaa käynyt. He innoissaan selittivät minulle kirkon toiminnasta ja kiikuttivat minua eri ihmisten puheille, kun kuulivat, että olen suomalainen. Tapasin erään pariskunnan, jonka poika asuu Helsingissä. Sain myös kutsun keskiviikkoiseen täkkienkutomiskerhoon ja lupasin mennä, jos työt ei osu päällekkäin. Olen itseasiassa aika innoissani menossa mummojen kutomapiiriin :D Olin aika iloinen siitä tunteesta, että he olivat niin vastaanottavaisia ja mukaansatempaavia. Olo oli niin tervetullut. Uskon tätä kautta tapaavani myös nuorempaa väkeä ja toivottavasti ehdin vielä mukaan johonkin toimintaan. Paastonajan kunniaksi päätin, että käyn kirkossa joka viikko ainakin kerran. Onhan mulla nyt uusia kamujakin!

Pääsin yhteyksiin Ottawalaisten sukulaisten kanssa vihdoin ja viimein ja ensi lauantaina menemme perinteiselle kanadalaiselle sugar shack -aamiaiselle jonnekin maaseudulle. En ole ihan varma mitä se meinaa, mutta ilmeisesti maaseudulla on ns. sokeri taloja missä valutetaan ja valmistetaan vaahterasiirappia. Saa nähdä, mutta kuulostaa hauskalta. Tämä nainen johon sain yhteyden on ilmeisesti äidin sirpaleserkku, joten ei nyt ihan mahdottoman kaukaista sukua.

Steven vanhemmat palaavat kohta kolmeviikkoiselta reissultaan ja päätinkin etsiä vuokrakämpän kahdeksi viimeiseksi kuukaudeksi. Halusin vielä kokeilla itsenäistä asumista omassa kämpässä ja löysinkin kohtuuhintaisen ja todella kivan huoneen talosta, jossa asuu kolme muuta ihmistä. Muutto on siis taas edessä muutaman päivän päästä.

Hyvä päivä!

Terveisia Second Cup kahvilasta, jossa nykyaan hengailen paivisin ja kirjoittelen gradua ja surffailen. Meidan kampassa ei ole nettiyhteytta Steven puhelimen lisaksi, joten taytyy etsia vaihtoehtoisia keinoja. Ollaan siis viikon verran asuttu keskustassa ja se on ollut aika luksusta. Kaikkialle on niin lyhyt matka eika tarvitse kayttaa busseja. Steven tyomatkakin lyheni puolella tunnilla, mika on aika merkittava parannus. Vaikka kamppa onkin vain kuukaudeksi, me paatettiin pitaa tuparit :) Tahan mennessa ei olla oikein voitu jarjestaa mitaan tai kutsua kavereita kylaan, kun ollaan asuttu vanhempien kanssa orleansissa. Tupa tulikin tayteen kavereita vaikka meilla ei ollutkaan televisiota josta katsoa jaakiekkoa..

Kaupungissa on nyt hulinaa, silla vuotuinen Winterlude-festivaali alkoi viime viikolla. Se koostuu erinaisista tapahtumista, kuten jaaveistoskilpailusta, taidetapahtumista ja talviurheilusta. Kavimme katsomassa jaaveistoksia ja ne olivat kylla hienoja. Otin kuviakin, mutta en ole viela ennattanyt siirtaa niita koneelle. Kanaali on taynna luistelijoita ja itsekin olisi tarkoitus tanaan menna, silla aurinko paistaa ja on todella kaunista. Luistimet on siis pakattuna repussa jahka saan muut hommat alta pois. Eilen kavimme ensimmaista kertaa laskettelemassa ja muistelin etta edellinen kerta kun laskettelin oli myos taalla ja samaisella kukkulalla. Oli mukavaa pitkasta aikaa lasketella ja harkitsen jalleen lumilautailun opettelua. Taytyisi vain ensin harjoitella pienimmilla rinteilla. Laskettelun jalkeen riensimme jaakiekkoharkkoihin ja Steve oli todella puhki paivan jalkeen.

Tyonakyma nayttaa tanaan erittain hyvalta. Tama italialainen perhe suositteli mua ystavaperhelleen ja tanaan tuli sahkopostissa kyselya, etta haluaisinko tulla heillekin auttelemaan. Lisaksi eras muu perhe vastasi tyonhakuilmoitukseen ja he tarvitsisivat myos apuria. Jos saan kaikki kolme sovitettua yhteen niin toita pitaisi olla tarpeeksi niin etta taloudellinen tilanne paranee. Tanaan olen aika iloinen siita miten asiat jarjestyy. Lisaksi graduohjaaja vihdoin tarkasti tekstini ja sanoi etta hyvaa tekstia olen saanut aikaan :) Nyt vain korjauksia tekemaan. Talla viikolla olen saanut aika paljon tehtya gradun suhteen ja toivottavasti tahti pysyy lisaantyvasta tyomaarasta huolimatta.

Tanaan menemme katsomaan jaakiekkopelia Ottawa Senators vs. Nashville Predators silla liput on tanaan jostain syysta todella halvat. Kivaa menna taas seuraamaan live NHL pelia!

Have a nice day!

Puolet ajasta suoritettu, puolet edessä!

Sain muuten sen työpaikan, jossa kävin viime viikolla haastattelussa. Perhe on italialainen ja huomattavasti rennompi :) Taitaa eurooppalaiset olla yleisesti ottaen hieman rennompia kuin Pohjois-Amerikkalaiset. Työnkuvaan kuuluu siis siivoamista pari kertaa viikossa ja tulevaisuudessa myös lastenhoitoa. Perheen äiti työstää tohtorintutkintoaan kotona sillä aikaa kun siivoilen. Heille syntyy uusi vauva maaliskuun alussa ja on mukavaa olla paikalla uuden tulokkaan aikana. Viihdyn uudessa paikassa tosi hyvin, mutta tunteja voisi olla enemmänkin. Toisaalta jää omaa aikaa mukavasti. Tänään jouduin tosin perumaan työt, sillä flunssa vaivaa tällä hetkellä. Steve oli ensin kipeänä ja nyt on minun vuoroni. Noh onneksi ei ole tiukkoja aikatauluja. Tämä kokemus kyllä opetti sen, että joskus on parempi luovuttaa kuin sinnittellä huonossa ilmapiirissä. Jotain parempaa saattaa odottaa nurkan takana. Itse en tosin ole kovin hyvä luovuttaja ja mielelläni yritän loppuun asti.

Nyt on siis aikaa kirjoitella gradua ja tällä hetkellä saldo on 18 sivua mikä on erinomaista. Tämän lisäksi on siis jo n. 40 sivua erikoistyötä, että eiköhän se siitä. Sähköpostiin tuli tänään muistutus opiskeluoikeuden loppumisesta ja mahdollisen lisäajan hakemisesta. Toivottavasti se ei ole tarpeen. Tämä taas motivoi kirjoittamaan. Lisäksi ymmärtääkseni valtio maksaa osan opintolainasta, mikäli valmistuu määräajassa.

Steve ahkeroi viime kuukauden hakemusten parissa ja tänään oli deadline Helsingin yliopiston hakupapereille. Vähän tiukille meni ja toivon mukaan kaikki paperit ehtivät ajoissa. Hakemusprosessi on aika työläs ja osa papereista tuli lähettää suoraan täältä yliopistosta Helsinkiin, ilman että Steve koskee papereihin. Tämä selvisi vasta jälkeenpäin ja tuli kiire lähettää uudet paperit. Noh stressitaso on palannut jo normaalille tasolle. Nyt vain pidetään sormet ristissä ja toivotaan, että opiskelupaikka aukeaa!

Huomenna on tiedossa muuttotouhuja. Steven sisko Alison muuttaa uuteen kämppään ja lupasin mennä muuttoavuksi. Steve(+minä) muutetaan Alisonin vanhaan kämppään kuukaudeksi, sillä hänellä on kaksi kämppää kuukauden ajan. Lisäksi vanhemmat lähtevät kolmen viikon reissulle parin viikon päästä ja olen täällä sen aikaa talonvahtina.

Huomenna tulee kolme kuukautta täyteen täällä oloa. Matka on siis puolessa välissä :)

Uusia paikallisia kokemuksia

Ensimmainen vapaapaiva sitten edellisen tyopaikan. Huomenna on uusi tyohaastattelu keskustassa, joten kylla jotain pienta tekemista viela loytyy. Tama perhe tarvitsee apua pari kertaa viikossa lastenhoidossa ja siivouksessa, silla aiti on viimeisillaan raskaana. Kuukausipalkka ei ole paatahuimaava, mutta saan hieman lisarahaa. Viimeviikon haastattelu meni tosi hyvin ja perhe tykkasi musta. Ongelmana oli vain se, etta he tarvitsevat jonkun pitka-aikaisen hoitajan. Asumisjarjestelyista sen verran, etta asun Steven kotona helmikuun ajan vanhempien ollessa kolmen viikon reissulla Floridassa. Steve sen sijaan muuttaa ensi kuuksi keskustaan.

Lauantaina paasimme vihdoin luistelemaan kaupungin lapi kulkevalle kanaalille. Luistelureitti on 7,8 km pitka ja ilmeisesti maailman suurin/pisin luistelurata. Radan varrella on muutamia kojuja, joissa myydaan beavertail nimisia leivoksia. Olin odottanut luistelua ja beavertailin kokeilemista kauan aikaa ja nyt vihdoin jaa oli tarpeeksi hyvassa kunnossa. Taytyy lahtea viela uudelleen paivasaikaan luistelemaan.


Rideau canal, Ottawa


Beavertail, yam!

Eilen paatimme kayttaa joululahjaksi saamamme lahjakortin pohjoismaiseen kylpylaan ja kokemus oli huippu! Ideana oli siis se, etta ensin kaydaan saunomassa n.10-15 minuuttia, jonka jalkeen hypataan kylmaan altaaseen tai astutaan kylman vesiputouksen alle ja viimeiseksi mennaan rentoutumishuoneeseen nauttimaan teeta ja kuuntelemaan rauhallista musiikkia. Tama sykli tuli suorittaa 3-4 kertaa. Saunoja oli kolme erilaista, joista suosikkini oli tynnyrisauna ja siella sai hyvat loylyt. Toinen sauna oli todella iso ja ihmiset makasivat lauteilla. Loylya ei tassa saunassa heitetty ollenkaan. Kolmas sauna oli turkkilainen. Lisaksi oli porealtaita, joissa sai kayda lammittelemassa. Oltiin aika onnessamme tasta kylpylasta ja aikaa vierahti parisen tuntia. Neljannen kierroksen jalkeen emme enaa tarjenneet ja halusimme ehtia ravintolan puolelle syomaan, silla sinnekin meilla oli lahjakortti. Ruokakin oli mahtavaa, kuten arvata saattaa ja valitsimme neljan ruokalajin aterian. Olo oli kylla todella rentoutunut kylpyloinnin ja syomisen jalkeen, etta uni maittoi sen jalkeen. Haluaisin menna tuonne viela uudelleen tai sitten samantapaiseen kylpylaan Quebecissa.


Nordic Spa, Chelsea

Lumikenkaily viela lykkaantyi, silla Stevella oli perjantaina juurihoito. Kipea hammas ja kylma ilma ei oikein tuntunut sopivalta kombinaatiolta, joten menemme toisella kertaa.

Lopussa kiitos seisoo... vai seisooko?

Hrmmm.. Viime perjantaina keskustelimme talon emännän kanssa työasioista. Heidän elämäntilanteensa muuttui sen verran, että isä sai töitä ja on reissuhommissa suuren osan ajasta. Tämän vuoksi he tarvitsevatkin kokoaikaisen työläisen. Viime viikolla tunnelma oli välillä muutenkin kireä ja itse reagoin aika negatiivisesti pomottelevaan äänensävyyn. Perheen äiti oli sen huomannut ja on sitä mieltä, että se kuuluu työnantajan oikeuksiin olla vaativa ja pomotteleva. Itse en ole samaa mieltä, joten tulimme siihen lopputulokseen, että lopetan työt tämän viikon jälkeen. Ikävältähän tuo aluksi hieman tuntui, mutta nyt olo on lähinnä helpottunut ja uskon, että sopivampi perhe löytyy tilalle. Tuo taloudenhoito ei taida muutenkaan olla minun heiniäni näin työmielessä ja mieluummin hoitelisin pieniä lapsia. Olen siis hakenut uusia paikkoja ja menenkin huomenna haastatteluun perheeseen, jossa on kaksi tyttöä 1 ja 5 vuotiaat. Työ olisi kokoaikaista maaliskuun ajan joten helmi- ja huhtikuu on vielä avoinna. Sunnitelmissa on kirjoittaa nuo vapaat kuukaudet ja puurtaa maaliskuun ajan lastenhoidon parissa. Vuokrakämppäkin on nyt jostain saatava, sillä Steven kotona en kehtaa kolmea kuukautta asua.

Viime viikonlopusta sen verran, että olimme Steven työpaikan pikkujouluissa. Tutustuin todella moneen ihmiseen ja oli mielenkiintoista tavata Steven työkavereita. Ohjelmassa oli myös kasinopelejä. Kaikille jaettiin leikkirahaa 5000 dollaria ja saimme kokeilla erilaisia pelejä. Itse päädyin opettelemaan black jackin peluuta ja tuhlasinkin koko pottini sinne :) Illallinen oli mahtava kuten arvata saattaa, mutta harmikseni mahalaukkuni ei ole rajaton.

Perjantaina olisi tarjolla lumikenkäilyä tähtien alla. Bongasin tämmöisen retken netistä ja ajattelin yllättää Steven varaamalla paikat sinne. Toivottavasti se on mieluinen yllätys.

Uusi vuosi ja uusi urheilukausi

Työt alkoivat jälleen parin viikon tauon jälkeen. On ihan hyvä saada taas jonkinlaista rytmiä elämiseen. Päätin aloittaa kuntoilun ja ilmoittauduinkin zumba-tunneille. Huomenna on ensimmäinen kerta ja olen aika innoissani omasta harrastuksesta :) Lisäksi hyödynnän talossa olevaa kuntosalia ja pyrin joka päivä kuntoilemaan puoli tuntia juoksumatolla. Eilen testasin ensimmäistä kertaa myös takapihan poreallasta, joka on 24 h käytettävissä. Oli aika luksus olo täytyy myöntää. Hieman kyllä kritisoin tuota energiankulutusta, enkä ymmärrä miksi porealtaan täytyy olla päällä yötäpäivää.

Huomenna olisi vaalien ennakkoäänestys suurlähetystössä, mutta voi olla, että en ihan kerkiä sinne. Äänestys loppuu jo yhdeltä ja se on hieman liian aikaista. Olisi kyllä hyvä tutustua Suomen suurlähetystöön ja käydä kyselemässä hieman infoa esimerkiksi Yhdysvaltoihin matkustamisesta. Lauantaina on tiedossa Steven työpaikan pikkujoulut näin joulun jälkeen.. Ilmeisesti sinne täytyy pukeutua vähän hienommin ja kävinkin metsästämässä alennusmyynnistä cocktail-mekon ja kengät. Odotan innolla tälläytymistä ja juhlia :)

Quebec city ja uuden vuoden juhlintaa

Joulupukki toi siis matkan Quebec cityyn ja lähdimme ajelemaan 27. pvä. Aluksi ajattelimme mennä junalla, mutta paikkoja ei ollut enää jäljellä ja muutenkin se on aika kallista puuhaa. Bussimatka olisi kestänyt yli kuusi tuntia ja matkapahoinnista kärsivänä en oikein innostunut siitä. Vastoin vanhempien ehdotuksia lähdimme matkaan autolla. Säätiedotus oli luvannut lumimyräkkää ja jäätävää sadetta matkan varrelle, mutta pääsimme perille ilman mitään ongelmia. Lumimyrsky alkoi vasta ennen nukkumaanmenoa. Hotel Chateu Laurier oli kivan oloinen ja ennenkaikkea siellä oli sauna, uima-allas ja porealtaat ulkona :) Saunaa mainostettiin suomalaisena, joten halusin tietenkin saada löylyni. Ongelmana oli vain se, että saunassa ei ollut vesisankoa. Fiksuna tyttönä kävin anastamassa roskiksen tyttöjen pukkarista ja täytin vedellä. Täällä ei ole tapana heittää löylyä, sillä ihmisillä on jokin harhaluulo, että sauna menee siitä rikki. Kiuas oli kuitenkin Harvian tuotantoa, joten en nähnyt mitään estettä löylyn heittämiselle. Muut hotellivieraat tosin vaikuttivat hieman hämmästyneiltä :) Seuraavana päivänä menimme taas saunomaan ja silloin henkilökuntaan kuuluva mies tuli hakemaan vesiämpärimme pois ja mutisi jotain ranskaksi. Se siitä sitten, mutta ehdimmepä ainakin vähän aikaa nauttia. 

Näkymä huoneen ikkunasta oli hieno. Quebecin vanhaakaupunkia näkyy hieman tässä kuvassa. Vanhakaupunki oli todella kaunis ja eurooppalaishenkinen pienine mukulakivikatuineen. Käveltyjä kilometrejä kertyi aika paljon, sillä kaupungissa oli paljon nähtävää. Jouluvaloja oli paljon ja paikallisilla on paljon parempi maku joulukoristuksien suhteen kuin ottawalaisilla.

Kävimme muun muassa suklaamuseossa ostoksilla ja nautimme suklaaespresson ja suklaaleivoksen. Voin sanoa, että sen jälkeen ei ollut kauhea nälkä, sillä sen verran tuhtia tavaraa se oli.

Olimme pakanneet myös luistimet mukaan ja löysimmekin kivan luistelupaikon vanhankaupungin alueelta. Siellä oli paljon ihmisiä luistelemassa käsikädessä musiikin tahdissa. Se oli mulle uusi kokemus ja hauska sellainen. Täällä on tullut muutenkin luisteltua huomattavasti enemmän kuin kotona. Viimeisenä päivänä ajelimme 15 km päähän kaupungista katsomaan vesiputousta. Tämä vesiputous on 1,5 kertaa korkeampi kuin Niagaran putoukset ja näky olikin huikea. Pääsimme kävelemään putousten yläpuolelle siltaa pitkin ja itseäni hieman kammoksutti se korkeus.

Uudeksi vuodeksi tulimme takaisin Ottawaan. Olin hankkinut liput Oliver! -musikaaliin joululahjaksi Stevelle ja menimme katsomaan esityksen aattona. Musikaali oli hieno kokemus ja oli mukavaa nähdä näyttelijäntyötä ulkomailla. Ymmärsin aika hyvin musikaalin kulun pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Stevekin tuntui olevan tyytyväinen lahjaansa :) Sen jälkeen vietimme iltaa ystävien Jeremyn ja Lindsayn kanssa sekä heidän tuttaviensa. Tilasimme kiinalaista ruokaa ja pelasimme korttipelejä. Valitettavasti ilotulitukset jäivät ampumatta, sillä täällä ei ole sellaista tapaa. Yritimme etsiä raketteja kaupoista, mutta emme onnistuneet löytämään yhtäkään. Tämä oli kolmas uusi vuosi ulkomailla. Ehkä ensi vuonna olen vaihteeksi Suomessa. Loman aikana on välillä hiipinyt pieni koti-ikävä mieleen ja olisi mukava nähdä omaa perhettä ja ystäviä. Motivaatio oman kaveripiirin muodostamiseksi on kasvanut entisestään ja suunnitelmissä onkin aloittaa zumbaaminen ensiviikosta alkaen. Toivon mukaan sieltä saan uusia tuttavuuksia. Kuitenkin kaikki on hyvin ja viihdyn täällä. On mukava saada tutustua Steven perheeseen ja ystäviin paremmin nyt kun siihen on tilaisuus.

Hyvää uutta vuotta kaikille!!

Festivus for the rest of us sekä muuta jouluhärpäkkää

Joulu on vietetty ja nyt nautitaan sen hedelmistä. Koko joulunaika oli aika kiireinen, sillä juhlia riitti joka illalle. Aaton aattona juhlimme Steven veljen luona Festivusta. Jos tämä ei kerro sinulle mitään, niin suosittelen tutustumaan Seinfeldin tuotantoon. Tästä siinä on kysymys:
http://www.youtube.com/watch?v=c8g4Ztf7hIM
Vietimme illan siis alumiinipaalun äärellä ja toimme lahjaksi jotain käytettyä, mitä emme enää tarvitse. Itse päädyin saamaan lahjaksi pienen kaiuttimen ja diilin "olet erotettu" avaimenperän. Voimain mittelö suoritettiin pelaamalla katukiekkoa 15 asteen pakkasessa. Pääsimme kakkossijalle, mikä ei ollut minun ansiota :) Ilta oli kyllä hauska ja mielelläni toisin tämän perinteen mukanani kotiin.

Aattona menimme koko perheen voimin joulumessuun katoliseen kirkkoon. Sen jälkeen menimme sukuloimaan Steven tädin luokse ja siellä olikin sitten puolisukua. Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja tavata nuorempaakin väkeä. Joulupäivän aamuna oli sitten aika kurkata mitä joulupukki oli tuonut yön aikana kuusen alle ja pakettivuori oli valtava. Täällä lapset ovat näköjään kiltimpiä, sillä lahjojen määrä oli hieman suurempi kuin mihin itse olen tottunut. Steveltä sain lahjaksi matkan Quebec Cityyn, missä olemme tällä hetkellä. Hotelli on varattu kolmeksi yöksi ja ajelimme tänään nelisen tuntia Ottawasta tänne. Kertoilen tästä reissusta myöhemmin lisää. Vanhemmilta saimme lahjaksi lahjakortin pohjoismaiseen kylpylään ja voimme siis viettää päivän kylpyläosastolla ja käydä myös saunomassa ja lisäksi ravintolan puolella syömässä. Lisäksi tuli paljon pienempiä lahjoja.

Lupasin laittaa kuvia paikallisista joulukoristuksista ja kävimmekin eräällä kuuluisalla kadulla Ottawassa, missä valoja oli ihmeellisen paljon. Valitettavasti en saa liitettyä ottamaani videota ja loput kuvat olivat tärähtäneitä. Tässä kuitenkin yksi hyvä esimerkki:

Toivottavasti teidän joulunaika oli mukava ja nauttikaahan lomasta!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Huomenna alkaa loma!!! Vielä yksi päivä uurastusta ja sitten olen vapaalla tammikuun kahdeksanteen päivään asti. Tällä viikolla olen ollut hieman pahalla tuulella, sillä maanantai-aamu ei alkanut kovinkaan hyvin. Tulin perinteisesti aamulla Steven kyydillä työmaalle ja menin herättämään tyttöjä. Perheen äiti tuli kuiskaamaan oviaukosta ja sanoi, ettei tarvitse vielä herättää ja hän hoitaa sen myöhemmin. Kuvittelin siis, että koulu alkaa myöhemmin tms. ja puuhailin keittiön parissa. Sitten tytöt herätettiinkin viimetipassa koulua varten ja vasta silloin huomasin, että lounas on pakkaamatta. Yleensä se hoidetaan sunnuntai-iltana, joten en tullut ajatelleeksikaan sellaista. Riensin sitten yläkertaan kysymään, että mitä tulee lounaaksi. Siihen perheenäiti tokaisi, että etkö jo muka pakannut sitä, sillä se oli ainoa asia mitä pyysi minua tekemään. Ilmeisesti osa oviaukon kuiskailuista meni ohi korvien. Siitä sitten riensin jotain pakkaamaan ja hän tuli viereeni tiuskimaan ja arvostelemaan kaikkea mitä yritin pakata mukaan. Sitten hän sanoi että kaipa se on hänen sitten pakattava ja nyt he kyllä myöhästyvät. Sitten perhe lähti ovet paukkuen ja jäin aika ymmyrkäisenä miettimään, että mitä oikein tapahtui. Siinä vaiheessa oli lähellä etten pakannut laukkuja, sillä en siedä tuollaista käytöstä kovinkaan paljoa. Ajattelin kuitenkin odottaa anteeksipyyntöä ja katsoa josko tästä vielä selvitään. Tänään se anteeksipyyntö sitten vihdoin tuli, mikä on todella hyvä. Alkoi työmotivaatio nimittäin olemaan aika nollassa.

Sellaista se on.. No muuten kuitenkin menee hyvin ja aktiviteetteja riittää. Viime viikonloppuna oli ohjelmassa jääkiekkoa, elokuvien katselua ja kiinalaista ruokaa ystävien kanssa ja jouluostosten tekoa. Stevella on ihaltava tapa hoitaa ostokset. Itse yleensä lähden palloilemaan kaupoille ja monesti tulen takaisin tyhjin käsin. Steve sen sijaan suunnittelee kotona mitä haluaa ostaa ja mistä. Siten ostosten hoito sujuu kivuttomasti ja nopeasti. No joululahjat on melkein hoidettu. Leivoin jopa korvapuusteja eilen ja tänään löysin vihdoinkin kaupasta luumuhilloa. Huomenna on siis aika kokeilla joulutorttujen tekoa paikallisista värkeistä. Joulu tulla jollottaa :)

White Christmas... or not

Nyt ollaan jo joulukuun puolella. Täällä ei lumi näytä pysyvän maassa ollenkaan ja vihreä joulu on todennäköinen. Kuulemani mukaan Suomessa ei ole sen parempi tilanne. En muista koska olisin viimeksi viettänyt lumettoman joulun. Olen koittanut virittäytynyt tunnelmaan kuuntelemalla Rajattoman joulu-levyä ja latasin valmiiksi lumiukko filmin koneelle. Eilen kävimme suomalaisessa joulumessussa paikallisessa luterilaisessa kirkossa. Tutkin suomen suurlähetystön sivuja ja sieltä satuin bongaamaan tällaisen tilaisuuden. Puolet messusta oli suomeksi ja puolet englanniksi. Oli mukava päästä kirkkoon ja vielä kuulla suomea. Harmikseni en ehtinyt jutella kirkkoväen kanssa ja tutustua muihin mahdollisiin suomalaisiin, sillä täytyi rientää illaksi töihin tyttöjä vahtimaan. Ehkä saan siihen myöhemmin tilaisuuden. Ensi viikonloppuna menemme katsomaan Le Havre elokuvaa elokuvateatteriin. Tämänkin tapahtuman on järjestänyt kanada-suomi seura. En ole vielä onnistunut pääsemään yhteyksiin sukulaisten kanssa, mutta onneksi tässä on vielä aikaa.

Elämä on aikalailla asettunut uomiinsa ja aika on mennyt nopeasti. Gradun olen saanut alkuun ja tällä viikolla pitäisi taas kirjoittaa ja lähettää ohjaajalle tekstiä. Minulla on myös kahden viikon loma, joka alkaa 21.pvä. Toivon mukaan saan silloinkin jotain aikaiseksi. Suunnitteilla on myös pidempi reissu jonnekin loman aikana.
Siitä lisää myöhemmin, kun suunnitelmat selkenee. Joulun kuitenkin vietämme Steven kotona ja ajattelin tehdä riisipuuroa ja joulutorttuja, jotta saisimme jotain suomalaista elementtiä mukaan. Ihmiset täällä tuntuvat olevan aikamoisia jouluhulluja ainakin koristeiden ja valojen suhteen. Joku päivä lähden kameran kanssa ottamaan kuvia, jotta saisitte jonkinlaista käsityksen. Monet pihat on täytetty muovisilla jättilumiukoilla ja poroilla. Valokaapelia ei pahemmin säästellä ja sähköyhtiöt ovat varmasti tyytyväisiä. Suomessa tämmöinen pääsisi varmasti uutisiin.

Rauhallista joulunodotusta kaikille!

Kolmas viikko toden sanoo

Viikko vierähti niin nopeasti, etten tullut kirjoittaneeksi mitään. Tai sitten elämä täällä alkaa rutinoitumaan ja kirjoittamista tuntuu olevan vähemmän. Kolmas työviikko alkoi tänään ihan hyvissä merkeissä. Kaikki olivat yllättävän hyväntuulisia, mikä oli vaihteeksi mukavaa. Viime viikolla sain todistaa mielestäni jo liikaakin kinastelua pikkuasioista ja tulen itsekin sitten helposti huonotuuliseksi. Olin perjantaina jokseenkin hermostunut ja Steve ihmetteli, että mikä mua vaivaa :) Luulen olevani hieman liian kiltti tässä perheessä, mutta ehkä voisin olla semmoinen tasapainoittava elementti. Tulen kuitenkin edelleen hyvin toimeen kaikkien kanssa ja lapset näyttävän kilpailevan huomiostani päivä päivältä enemmän.

Viikonloppu oli jälleen mukava ja tekemistä riitti. Perjantaina oli superpitkä päivä. Ajoimme suoraan töistä luonnontieteelliseen museoon tiedeillalliselle. Emme oikeastaan tienneet mitä tuleman piti, mutta ajattelimme kuitenkin kokeilla. Ilta koostui siis illallisesta, dokumentista, joka kertoi uusiutuvasta energiasta ja sen käyttömahdollisuuksista ja lopuksi kävimme keskustelua pöytäkunnittain ja esitimme kysymyksiä aiheesta kahdelle pääpuhujalle. Voi olla, että tulevaisuudessa meikäläisen katolla on aurinkopaneeleita :) Oli ihan mukava kokemus tosin jouduimme lähtemään kesken keskustelun Steven jääkiekkopeliin. Olin katsomossa cheerleaderina ja se taisi tepsiä nimittäin oma kultahan se teki ensimmäisen maalin! Hieman kylmä siellä kyllä tuli hameessa. Ensi kerralla taidan pukeutua hieman paremmin. Jääkiekosta edelleen riensimme Steven kaverin Emilyn synttäreille ja sieltä iltaa jatkamaan. Olimme siinä vaiheessa jo niin poikki, että livahdimme pois aikaisemmin. Lauantain kohokohta oli illallisen kokkaaminen Steven vanhemmille. Luulen, ettei heillä ollut kovinaan suuria odotuksia ruoan suhteen päätellen meidän säätämisestä keittiössä. Valmistamamme katkarapupasta oli kuitenkin menestys ja uskon, että saamme kokkailla vastaisuudessakin :) Lauantai-illankin vietimme kavereiden kanssa hengaillen ja kaupungilla pyörien. Sunnuntaina nukuimme myöhälle iltapäivään ja kävimme uimassa. Uiminen oli sen verran mukavaa, että ajattelimme tehdä siitä jokaviikkoisen harrastuksen. Lisäksi ajattelin kokeilla minkälaista on paikallinen zumba ja vetääkö se vertoja Kokkolan tunteihin. Jotain harrastusta pitäisi keksiä, että tapaisin uusia ihmisiä.

Tämän viikon tavoitteena on päästä artikkelien kanssa vauhtiin. Taidan tarvita enemmän raitista ilmaa päivän aikana, jotta pystyn keskittymään. Lisäksi aion yrittää päästä yhteyksiin Ottawassa asuvien sukulaisten kanssa. Täällä niitä on jonkin verran ja yritän saada erään naisen yhteystiedot selville. Kyseiset ihmiset kävivät Alavudella käymässä 2008, mutta valitettavasti meidän mummun hautajaiset osuivat samalle päivälle, joten emme päässet tapaamiseen. He kuitenkin tuntuvat olevan kiinnostuneita suomalaisista sukulaisistaan, joten eiköhän jonkinlaista tapaamista saada aikaan.

Tänään oli myös siskontyttöni 3-vuotis synttärit ja se sai minut ikävöimään lapsukaisia kovasti. Steve ehdotti aamulla että eiköhän hypätä lentokoneeseen ja mennä päiväksi Suomeen :) Olisikin niin helppoa. No synttärit tuli varmasti juhlittua ilman yhtä tätiäkin ja toivottavasti ensi vuonna olen sitten paikalla.

Viikonlopun rientoja

Pidän pienen breikin kaiken siivoamisen keskellä ja kertoilen viikonlopun kuulumisia. Perjantaina pääsin lähtemään heti, kun Steve oli valmis ja oli ihanaa lähteä viikonlopuksi muualle. Perjantai-iltana otimme rauhallisesti ja hengailimme Steven kotona ja katsoimme kauhuleffaa. Itse en kykene katsoa kauhuelokuvia yksin ja ajattelin, että nyt kun on joku, jonka taakse voi tarvittaessa piiloutua, niin voisi uskoltaa katsoa jotain. Valitsimme semmoisen kuin The Hills Have Eyes. Olen nähnyt jännittävämpiäkin kauhuelokuvia, mutta mun kauhuannostus tuli toistaiseksi täyteen.

Lauantaina pakkasimme pyörät auton kyytiin ja lähdimme Quebecin puolelle metsäreittejä pyöräilemään. Se osoittautui hieman haastavammaksi kuin olimme ajatelleet. Matka yhteensuuntaan oli 3,5 km, mikä kuulostaa aika lyhyeltä. Reitti oli todella mäkinen ja päädyimme taluttamaan pyöriä ylös asti hikihatussa ja puolessavälissä ajattelin, etten ikinä selviä perille. Päädyimme siis mäen päälle ja näköala oli kyllä hieno. Siinä vaiheessa olimme niin hikisiä, ettemme uskaltaneet jäädä kovin pitkäksi aikaa kylmettymään. Alaspäin meno tapahtuikin sitten hieman vauhdikkaammin. Kaikki ohittamamme ja vastaantulleet ihmiset varoittelivat meitä mäkien jyrkkyydestä. No kyllähän me se jo tiedettiin kun oltiin ylös asti raahauduttu. Steve oli tietenkin onnesta soikeana kun sai päästellä alas hurjia mäkiä ja itse koitin lähinnä pysyä perässä ja suurinpiirtein pystyssä. Välillä olin jo hieman paniikissakin, kun tuntui ettei kontrolli riitä. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin, kun lakkasin jännittämästä.

Kaiken urheilun jälkeen kävimme syömässä paikallisessa pubissa. Tarjoilijat puhuivat ensisijaisesti ranskaa tai sitten hieman epäselvää englantia. Päädyin monesti katsomaan Steveä hölmistyneesti, kun en tajunnut mitä tarjoilija halusi. Söimme poutinea, mikä on suosittu kanadalainen ruokalaji. Se koostuu ranskalaisista perunoista, juustonpalasista ja ruskeasta kastikkeesta. Emme halunneet menettää liikaa kaloreita, joten on parempi pitää dieetti kunnossa :) Illalla lähdimme blues baariin katsomaan meininkiä Steven ja ystävänsä Jeremyn kanssa. Sunnuntai meni rauhallisesti kirjojen ja dokumenttien parissa.

Saavuin takaisin työmaalle vasta tänä-aamuna, mikä onneksi sopi talonväelle hyvin. Stevehän käy töissä tässä ihan lähellä, niin pääsen samalla kyytillä. Lapset olivat hieman kärttyisiä herätessä, mutta aamutoimista selvittiin ajoissa. Maanantai on aina työntäyteinen, koska viikonlopun sotkut jäävät minun huolekseni. Alan kuitenkin nauttia tästä hommasta, sillä saan tehdä asiat omassa järjestyksessäni ja aikataulussani. Viikonlopun aikana päätin, että aloitan gradun viimeistään huomenna. Jonkinlainen rytmi pitäisi saada kehitettyä, että saisin jotain oikeasti kirjoitettua. Erikoistyöraportti on kuitenkin palautettu, mikä on jo iso plussa.

Nyt takaisin hommiin. Hyvää viikonalkua kaikille!