Kolmas viikko toden sanoo

Viikko vierähti niin nopeasti, etten tullut kirjoittaneeksi mitään. Tai sitten elämä täällä alkaa rutinoitumaan ja kirjoittamista tuntuu olevan vähemmän. Kolmas työviikko alkoi tänään ihan hyvissä merkeissä. Kaikki olivat yllättävän hyväntuulisia, mikä oli vaihteeksi mukavaa. Viime viikolla sain todistaa mielestäni jo liikaakin kinastelua pikkuasioista ja tulen itsekin sitten helposti huonotuuliseksi. Olin perjantaina jokseenkin hermostunut ja Steve ihmetteli, että mikä mua vaivaa :) Luulen olevani hieman liian kiltti tässä perheessä, mutta ehkä voisin olla semmoinen tasapainoittava elementti. Tulen kuitenkin edelleen hyvin toimeen kaikkien kanssa ja lapset näyttävän kilpailevan huomiostani päivä päivältä enemmän.

Viikonloppu oli jälleen mukava ja tekemistä riitti. Perjantaina oli superpitkä päivä. Ajoimme suoraan töistä luonnontieteelliseen museoon tiedeillalliselle. Emme oikeastaan tienneet mitä tuleman piti, mutta ajattelimme kuitenkin kokeilla. Ilta koostui siis illallisesta, dokumentista, joka kertoi uusiutuvasta energiasta ja sen käyttömahdollisuuksista ja lopuksi kävimme keskustelua pöytäkunnittain ja esitimme kysymyksiä aiheesta kahdelle pääpuhujalle. Voi olla, että tulevaisuudessa meikäläisen katolla on aurinkopaneeleita :) Oli ihan mukava kokemus tosin jouduimme lähtemään kesken keskustelun Steven jääkiekkopeliin. Olin katsomossa cheerleaderina ja se taisi tepsiä nimittäin oma kultahan se teki ensimmäisen maalin! Hieman kylmä siellä kyllä tuli hameessa. Ensi kerralla taidan pukeutua hieman paremmin. Jääkiekosta edelleen riensimme Steven kaverin Emilyn synttäreille ja sieltä iltaa jatkamaan. Olimme siinä vaiheessa jo niin poikki, että livahdimme pois aikaisemmin. Lauantain kohokohta oli illallisen kokkaaminen Steven vanhemmille. Luulen, ettei heillä ollut kovinaan suuria odotuksia ruoan suhteen päätellen meidän säätämisestä keittiössä. Valmistamamme katkarapupasta oli kuitenkin menestys ja uskon, että saamme kokkailla vastaisuudessakin :) Lauantai-illankin vietimme kavereiden kanssa hengaillen ja kaupungilla pyörien. Sunnuntaina nukuimme myöhälle iltapäivään ja kävimme uimassa. Uiminen oli sen verran mukavaa, että ajattelimme tehdä siitä jokaviikkoisen harrastuksen. Lisäksi ajattelin kokeilla minkälaista on paikallinen zumba ja vetääkö se vertoja Kokkolan tunteihin. Jotain harrastusta pitäisi keksiä, että tapaisin uusia ihmisiä.

Tämän viikon tavoitteena on päästä artikkelien kanssa vauhtiin. Taidan tarvita enemmän raitista ilmaa päivän aikana, jotta pystyn keskittymään. Lisäksi aion yrittää päästä yhteyksiin Ottawassa asuvien sukulaisten kanssa. Täällä niitä on jonkin verran ja yritän saada erään naisen yhteystiedot selville. Kyseiset ihmiset kävivät Alavudella käymässä 2008, mutta valitettavasti meidän mummun hautajaiset osuivat samalle päivälle, joten emme päässet tapaamiseen. He kuitenkin tuntuvat olevan kiinnostuneita suomalaisista sukulaisistaan, joten eiköhän jonkinlaista tapaamista saada aikaan.

Tänään oli myös siskontyttöni 3-vuotis synttärit ja se sai minut ikävöimään lapsukaisia kovasti. Steve ehdotti aamulla että eiköhän hypätä lentokoneeseen ja mennä päiväksi Suomeen :) Olisikin niin helppoa. No synttärit tuli varmasti juhlittua ilman yhtä tätiäkin ja toivottavasti ensi vuonna olen sitten paikalla.

Viikonlopun rientoja

Pidän pienen breikin kaiken siivoamisen keskellä ja kertoilen viikonlopun kuulumisia. Perjantaina pääsin lähtemään heti, kun Steve oli valmis ja oli ihanaa lähteä viikonlopuksi muualle. Perjantai-iltana otimme rauhallisesti ja hengailimme Steven kotona ja katsoimme kauhuleffaa. Itse en kykene katsoa kauhuelokuvia yksin ja ajattelin, että nyt kun on joku, jonka taakse voi tarvittaessa piiloutua, niin voisi uskoltaa katsoa jotain. Valitsimme semmoisen kuin The Hills Have Eyes. Olen nähnyt jännittävämpiäkin kauhuelokuvia, mutta mun kauhuannostus tuli toistaiseksi täyteen.

Lauantaina pakkasimme pyörät auton kyytiin ja lähdimme Quebecin puolelle metsäreittejä pyöräilemään. Se osoittautui hieman haastavammaksi kuin olimme ajatelleet. Matka yhteensuuntaan oli 3,5 km, mikä kuulostaa aika lyhyeltä. Reitti oli todella mäkinen ja päädyimme taluttamaan pyöriä ylös asti hikihatussa ja puolessavälissä ajattelin, etten ikinä selviä perille. Päädyimme siis mäen päälle ja näköala oli kyllä hieno. Siinä vaiheessa olimme niin hikisiä, ettemme uskaltaneet jäädä kovin pitkäksi aikaa kylmettymään. Alaspäin meno tapahtuikin sitten hieman vauhdikkaammin. Kaikki ohittamamme ja vastaantulleet ihmiset varoittelivat meitä mäkien jyrkkyydestä. No kyllähän me se jo tiedettiin kun oltiin ylös asti raahauduttu. Steve oli tietenkin onnesta soikeana kun sai päästellä alas hurjia mäkiä ja itse koitin lähinnä pysyä perässä ja suurinpiirtein pystyssä. Välillä olin jo hieman paniikissakin, kun tuntui ettei kontrolli riitä. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin, kun lakkasin jännittämästä.

Kaiken urheilun jälkeen kävimme syömässä paikallisessa pubissa. Tarjoilijat puhuivat ensisijaisesti ranskaa tai sitten hieman epäselvää englantia. Päädyin monesti katsomaan Steveä hölmistyneesti, kun en tajunnut mitä tarjoilija halusi. Söimme poutinea, mikä on suosittu kanadalainen ruokalaji. Se koostuu ranskalaisista perunoista, juustonpalasista ja ruskeasta kastikkeesta. Emme halunneet menettää liikaa kaloreita, joten on parempi pitää dieetti kunnossa :) Illalla lähdimme blues baariin katsomaan meininkiä Steven ja ystävänsä Jeremyn kanssa. Sunnuntai meni rauhallisesti kirjojen ja dokumenttien parissa.

Saavuin takaisin työmaalle vasta tänä-aamuna, mikä onneksi sopi talonväelle hyvin. Stevehän käy töissä tässä ihan lähellä, niin pääsen samalla kyytillä. Lapset olivat hieman kärttyisiä herätessä, mutta aamutoimista selvittiin ajoissa. Maanantai on aina työntäyteinen, koska viikonlopun sotkut jäävät minun huolekseni. Alan kuitenkin nauttia tästä hommasta, sillä saan tehdä asiat omassa järjestyksessäni ja aikataulussani. Viikonlopun aikana päätin, että aloitan gradun viimeistään huomenna. Jonkinlainen rytmi pitäisi saada kehitettyä, että saisin jotain oikeasti kirjoitettua. Erikoistyöraportti on kuitenkin palautettu, mikä on jo iso plussa.

Nyt takaisin hommiin. Hyvää viikonalkua kaikille!