Täällä on kevättä rinnassa! Lunta on tuskin missään ja monesti on yli kymmenen astetta lämmintä :) Nyt kaipailen mun kevätvaatteita, jotka on varastoituna jossain Alavudella. Tulevana viikonloppuna on St. Patrick's Day ja toivon, että voitaisiin viettää se ulkona piknikillä, kuten kolme vuotta sitten Galwayssa. Saa nähdä. Huomenna menen St. Urhon juhlaan, mikä on Suomi-Kanada seuran järjestämä tilaisuus vastapainoksi St. Patrickille. En ole ihan varma mitä siellä on ohjelmassa, mutta tapaamani äidin sukulainen ehdotti, että menisimme sinne, joten käydään katsomassa.
Kävimme perinteisellä sugar shack aamiaisella ja se oli mukava kokemus. Sukulaisperhe haki meidät eräänä lauantaiaamuna kyytiin ja ajelimme tunnin päähän maaseudulle. Ateria tarjoiltiin ladon näköisessä hyvin maalaishenkisessä talossa. Tällaisten maalaistalojen läheisyydessä valutetaan vaahterasiirappia puista, jonka jälkeen siirappia keitellään pitkän aikaa lopulliseen muotoonsa. Valitettavasti emme päässeet näkemään puita sillä polku ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Ateria sen sijaan oli maittava ja erittäin sokerinen, kuten arvata saattaa. Jälkiruokia oli mielestäni hieman liikaakin, sillä ensin saimme pannukakkuja, jonka jälkeen söimme ns. sokeripiirakkaa (mikä oli aivan mahtavaa!) ja lopuksi vaahterasiirappia lumella. Sokeriannostus tuli ainakin täyteen. Sukulaiset olivat mukavia, tosin tämä äidin sukulainen oli selvästi perinut jotain suomalaista, sillä hän ei ollut kauhean puhelias. Suomea hän ei osannut oikein puhua muutamia sanoja lukuunottamatta. Oli kuitenkin mukava tavata heitä ja hekin tuntuivat olevan halukkaita näyttämään meille uusia paikkoja. Ajelimme myös Montobello nimiseen kylään, missä on iso hirsipuinen hotelli. Se oli varmaan hienoin hotelli, minkä olen nähnyt ja todella iso. Erikoista oli se, että se rakennettiin neljässä kuukaudessa. Lisäksi luin kertomuksen suomalaisesta miehestä, joka oli mennyt sinne ranskankieliselle alueelle opettamaan 800 miehelle miten hirsiä tehdään, vaikka ei juurikaan osannut kieltä. Mukavaa nähdä suomalaista osaamista. Laitan vielä nettiosoiteen, jos haluatte nähdä tarkemmin minkälainen lukaali on kyseessä.
http://www.fairmont.com/montebello
Olen asustellut omassa kämpässä nyt pari viikkoa ja täällä on ihan mukavaa. Kämppikset on tosi reiluja ja ne haluaa oikeasti olla tekemisissä ja tehdä asioita yhdessä. Itsellä on hieman taipumusta olla omissa oloissaan, mutta tämä tuo mukavaa vaihtelua. Eilen esimerkiksi pojat tekivät runsaasti salaattia ja kutsuivat mut lounaalle :) Täytynee itsekin kokkailla vaikka illallista joku kerta.
Kotiinpaluu on pian edessä. Jäljellä on enää puolitoista kuukautta täällä oloa. Toisaalta odotan innolla sitä, että näkee omaa perhettä ja ystäviä, mutta lähteminen on aina vähän haikeaakin. Jälkeen jää taas joukko ihmisiä, joihin on ehtinyt tutustua. Osa heistä on luvannut tulla käymään Suomessa varsinkin, jos Steve saa koulupaikan.
Nyt täytyy lähteä hieman happihypylle nauttimaan keväästä!
